Peeveli tässä sitä ollaan! Pää ihan sekasin tästä mahtavuudesta mitä on tapahtunut viimeisen kahden vuoden aikana elämässä. 2020 aloitin työt Ilmatieteen laitoksella kesätyöntekijänä Pallaksen tutkimusasemalla kasvihuonekaasumittausten parissa ja alun perin 3 kuukauden kesätyö venyi 9 kuukauden mittaiseksi Lapin seikkailuksi tieteen matkassa. Unelma sai jatkoa seuraavana vuonna Pallaksella kesästä loppusyksyyn, jonka jälkeen pääsin LUKE:lle töihin jatkamaan unelmahommia turvemetsien kasvihuonekaasututkimuksen parissa. Lopullinen pommi tippui niskaan, kun Nesslingin Säätiö myönsi apurahan tälle hankkeelle ja työ Ilmatieteen laitoksella alkoi. Nyt tässä sitten ollaan vietetty todellista kuherruskuukautta pää aivan pyörällä kaikesta uudesta ja jännästä.

Haluankin ensin kiittää kaikkia ihmisiä matkan varrella, ilman teitä en ikimaailmassa olisi tässä. Tuki, kannustus ja luottamus, jota olen saanut ovat tehneet tämän mahdolliseksi. Olen etuoikeutettu. Kiitos!

Ensimmäiset viikot hankeen parissa olen käyttänyt luomalla teille tämän sivuston, suunnittelemalla kenttätöiden toteutusta ja yksityiskohtia sekä tietenkin armottomalla hankkeen tulevaisuuden visioinnilla. Paljon on vielä tehtävää ja tuntuu, että stressi ja paine hiljalleen yrittää hiipiä ihon alle. Nautin silti suunnattomasti joka päivästä.

Hanke sai toisen jäsenen. Sulavalinjainen Lydia (ks. kuva) saapui muutama viikko sitten. Ja tänään kävimme yhdessä harjoittelemassa kesän koitoksia varten. Ilmatieteen laitoksen radioaktiivisten aineiden laboratorion päällä on allas, joka suojaa säteilyltä sekä toimii sprinklerijärjestelmän vesivarantona. Se myös toimii hyvin testialustana kumiveneen käytölle. Neitsytmatka Lydian kanssa sujui erinomaisesti! Uskon, että hän hoitaa kunnialla Lapin seikkailut ensi kesänä.