Tavoite: Termistoriketjujen asennus tutkimusjärville ja yhden kameran asennus
Sprinterin kone käynnistyy aamuhämärissä ja suuntana jälleen pohjoinen. Tällä kertaa olen Juhan ja Juuson kanssa liikkeellä. Matka sujuu joutuisasti rupatellessa ja kuskia vaihtelemalla. Jälleen reilun 14 tunnin rykäisyn jälkeen karavaani pysähtyy Pallaksen tutkimusaseman pihaan. Illalla kuunnellaan vielä rokkia ja suunnitellaan tulevaa työrupeamaa. Taas jännittää..
Ensimmäisenä aamuna potkastaan kelkat tulille aamutuimaan ja suunnataan koko porukalla tunturiin. Huipulla tuulee sen verran, että nakataan reellinen tutkimusinstrumentteja ja muuta kamaa Sammaltunturin aseman suojaan hyvin äkäseen. Tarkistetaan vielä, että asemalla kaikki ok ja lähdetään puottelemaan takas alas.
Ryystän pitkät kahvit ja rupean väsäämään termistoriketjuja kasaan. (Termistoriketju on siis loggereiden ketju, jonka avulla eri syvyyksiltä saadaan lämpötiladataa) Kiroan kun tajuan miten isot poijut olin tullut tilanneeksi. Kantavuus 56 kg! Hyvä kun syliin menee. Saan kuitenkin loggerit iskuun ja asennettua haluamilleni väleille. Seuraavana päivänä käyn vielä ostamassa järeää ketjua Muoniosta ja Makitan jääkairan. Törmään kauppareissulla Pallaksen vakiokulkijaan Valtteriin, joka on tullut hoitelemaan Oulun yliopiston hommia alueelle. Hän lupaa lähteä kaveriksi hiihtämään ja kiskomaan ahkiota.
Iltapäivällä isketään ensimmäisille järville Valtterin kanssa. Hanki kantaa unelmasti ja reilu 80 kg ahkio jytisee perässä varman oloisesti. Ensimmäisellä järvellä päästään kokeilemaan Makitaa...ihan elukkahan se on. Sujahtaa reilu 80 cm jääkerroksesta läpi ku vettä vaan! Riemu loppuu kuitenkin lyhyeen, kun tajutaan, että koska poijut jumalattoman isot ja sitä kautta niin peevelinmoiset betoniharkot pitämässä niitä paikallaan = ei sovi kairan reiästä. Taktiikka = kairataan neljä reikää rinnakkain ja jurnutetaan vielä Makitaa ja sormia säästelemättä reikien väliin jäävät jääseinämät pois. Se onkin haastavaa, sillä Rapalan terä puree seinämien laitaan niin, että heittää kunnon potkun käsille. Ei leikin paikka! Kylmä tuuli puhaltaa järven jäällä, kun näpit jäässä ensimmäinen termistoriketju saadaan syvyyksiin mittailemaan. Hoidetaan vielä yksi järvi ja hiihdellään tukikohtaan Olvin ja rokin äärelle.
Seuraavat päivät menevät lisää termistoriketjuja rakennellessa ja ahkiota kiskoessa pitkin Pallaksen maisemia. Välillä yksin ja välillä Juha lähtee hiihtokaveriksi. Tuntuu, että nythän hommat menee putkeen. Toiseksi viimeisellä järvellä kuitenkin tapahtuu. Juuri kun saan reiän valmiiksi ja vedän kairan ylös, se irtoaa Makitan istukasta ja valuu syvyyksiin. Jäädyn totaalisesti ja katson vain, kun se katoaa ulottumattomiin. Peeveli. Ei auta itku. Soitan heti puheluita ympäri Muoniota ja uusi kaira löytyy. Käyn hakemassa sen seuraavana päivänä ja pääsen vielä viimeiselle järvelle.
Kaiken tämän lomassa olen yrittänyt jäljittää kahta kanoottia, joilla voisi helpottaa kesän patikoimista, kun joka järvelle ei tarvitsisi Lydiaa ottaa mukaan. Monen harhasoiton ja kokeilun jälkeen saan vinkin kanooteista ja parin hyvän puhelun jälkeen on kaupat lukossa. Nyt retkikunnan jäsenistö kasvaa kahdella neitosella. Esmeralda ”Essi” ja Sabrina löytävät vielä tiensä syrjäisimmille järville. Vien Sabrinan itse kelkalla iltahämärissä ja metsähallituksen luottokaveri hinaa Essin seuraavana päivänä.
Reissun saldo: 8/8 termistoriketjua ja yksi kamera asennettu tutkimusjärville. Esmeralda ja Sabrina viety asemiin kesää varten.
Viimeisenä iltana Sabrinan keikan jälkeen istun tyytyväisenä Juhan kanssa alas kahvin ja Nightwishin äärelle. Kertaillaan reissun saldoa ja rankataan Nightwishin biisejä paremmuusjärjestykseen. Aamulla herätyskello soi klo 5.00 ja Sprinteri kyntää asfalttia 6.15 jättäen tunturit taakseen…