Odotukset ja ajatukset ennen Pallasta
Tapasimme toisemme ensi kertaa kasvotusten Vaajakosken ABC:n WC-tiloissa ja moikattiin kuin vanhat tutut konsanaan. 800 kilometriä kului yhdessä hujauksessa, kun juttu luisti niin hyvin. Ja siitä meidän yhteinen matkamme vasta alkoikin.
Fiilikset ennen Pallasta olivat odottavat. Innostuksensekainen jännitys kihisi Lauhan sisällä, edessä siintävä kesä tuntui suurelta hypyltä tuntemattomaan. Hannalla oli vahva tunne siitä, että edessä on suuri seikkailu, eikä seikkailun edessä kannata liikoja jännittää. Pallakselle ei kuitenkaan lähdetty pelleilemään, vaan molemmilla oli jo etukäteen vahva palo ja halu olla osa tätä projektia.
Ensivaikutelma, miten koko homma lähti käyntiin
Pallas tuntui heti ensimetreiltä kotoisalta paikalta. Samuelista huokui, että tämä projekti on hänen intohimonsa ja hän tekee tätä täydellä sydämellä. Vastaanotto Pallaksella oli lämmin, Samuel otti meidät osaksi tiimiä ja projektiaan. Alusta saakka on ollut tunne, että olemme kaikki samalla viivalla, tasavertaisia tyyppejä toteuttamassa tiedettä.
Ensimmäinen viikko meni paikkoihin ja mittauskalustoon tutustuessa. Pallas BootCamp pyörähtikin sitten käyntiin jo toisella viikolla. Ensimmäisissä järvimittauksissa testattiin heti fyysistä kuntoa ja henkistä kanttia. 40 kg painoiselta tuntuva rinkka iskettiin Lauhan selkään armeijameiningillä. Jalat tutisten käveltiin rantaan, ja mielessä käväisi ajatus, että mitähän tästäkin tulee. Kun rantatörmä saavutettiin, upea luonto ja maisemat palkitsi. Ensimmäisten mittausten jälkeen oli itsensä ylittänyt olo, ja piti vähän nipistää itseään, että tätäkö saadaan tosiaan koko kesä tehdä.
Ensimmäiset viikot Pallaksella tuntuivat tutkimusmatkalta kaikille meistä. Pääsimme ensimmäistä kertaa näkemään mittauskohteet, määrittämään mittauspisteitä ja tekemään ensimmäisiä mittauksia. Samuel osoitti heti luottamusta, sillä pääsimme tekemään mittauksia itse jo varhaisessa vaiheessa.
Työn monipuolisuus yllätti meidän positiivisesti. Kesän aikana olemme päässeet tekemään kammiomittauksia järvillä, puroilla ja soilla, sekä lisäksi kaikkia oheismittauksia, kuten NEE-mittauksia ja LAI-mittauksia. Olemme mitanneet kumiveneestä, kanootista, soutuveneestä, jalat tukevasti pitkospuilla, mitä erikoisemmissa purontörmissä, jäiden keskellä, kaatosateessa, paahtavassa helteessä paarmojen suristessa ympärillä ja aamun tunteina usvan leijaillessa järvellä.
Pallas ottaa mutta myös antaa
Vaikka työ onkin fyysisesti kuormittavaa, se on vaatinut ehdottomasti enemmän henkistä lujuutta ja sisua. Olemme oppineet paljon itsestämme ja yllättyneet siitä, miten uskomattomiin suorituksiin pystymme. Tiimienergia ja mielen lujuus kantaa pitkälle, ja ennakkoluuloton asenne, aito innostus ja halu oppia vie meitä koko ajan eteenpäin. Tässä työssä pitää osata päästää irti rutiineista ja aikataulukeskeisyydestä. Hommia tehdään sään armoilla, ja tilanteet voivat muuttua hyvinkin nopeasti, joten sopeutumis- ja muuntautumiskykyä tarvitaan.
Vesillä mittauskaluston kanssa pelaaminen vaatii kylmiä hermoja ja rauhallisuutta, sillä kovat panokset ovat koko ajan pelissä. Mittauskalusto järven pohjassa tarkoittaa sitä, että loppukesä pyöritellään peukaloita. Äkkipikaisuudelle ei siis ole tilaa. Alkuun vesillä liikkuminen jännitti enemmän, mutta itsevarmuuden kasvaessa ja homman rutinoituessa pelotkin ovat karisseet. Luotto omaan tekemiseen on kasvanut, ja on ilo lähteä mittaamaan, kun voi luottaa omaan arvostelukykyyn mittausten onnistumisen suhteen ja tietää minkälaisia mittaustuloksia odottaa olosuhteiden puitteissa. Syvä luottamus on muodostunut myös toisiimme ja yhteiseen tekemiseen. Työparin liikkeitä ja tekemistä pystyy lukemaan ja yhteistyö on saumatonta, välillä suorastaan telepaattista!
Tietenkin kesään on mahtunut vaikeitakin hetkiä. Henkisiä rajoja on testattu; kuumuus, hyttyset, mäkäräiset, valvominen, fyysinen rankkuus ja niin edelleen. Pahimman mäkäräisviikon jälkeen Lauha näytti siltä, että olisi saanut jonkun maailmanluokan paiserokon. Kaikki ei kuitenkaan aina ole omissa käsissä. Yhdellä ensimmäisistä mittauskeikoista ilman Samuelia metaanianalysaattorin paineet näyttivät punaista ja pitoisuudet kävivät välillä miinuksenkin puolella. Kaikki kauhuskenaariot kävivät mielessä, mutta Samuelin rauhallinen vakuuttelu ja ohjeistus puhelimitse auttoi meitä selviämään tilanteesta. Loppu hyvin kaikki hyvin, ja tämä kokemus osoitti, että meidän tiimi selviää mistä vaan.
Pallas on antanut enemmän kuin ikinä osasimme odottaa. Elämme ja asumme täällä porukalla, joten tämä on ollut paljon enemmän kuin pelkkä työ. Harva duuni antaa yhtä paljon niin ammatillisesti kuin muutenkin. Työ tuntuu myös erityisen merkitykselliseltä, sillä näitä asioita ei ole juurikaan tutkittu. Teemme asioita, joita kukaan muu ei ole ennen tehnyt. Tähän mennessä kesä on ollut iso oppimiskokemus kaikille meistä, ja se on antanut lisäboostia tekemiseen.
Projektin laajuus ja työn kuormittavuus voisi kauhistuttaa monia. Mittausmäärät ovat mahtipontiset ja meitä kuitenkin vain kolme. Työpäivät ovat venyneet monesti 10-16 tuntisiksi (tämän lisäksi hullut 24h mittaukset) ja yöunet ovat jääneet vain haaveeksi.
Monet sanoisi, että hullujen hommaa mutta meille tämä on hullu homma!