Lunta leijailee maahan sentti sentiltä lisää ja järvet kiskovat paksumpaa jääpeitettä ylleen. Viimeisinä hommina laittelemme kanootit, Lydian ja soutuveneen sekä muut vehkeet talviteloille. Kuljemme viimeistä kertaa järvet ja puronvarret läpi lukemassa lämpötila- ja paineloggereita. Ympyrä sulkeutuu. Sitten haikean tunnelman vallitessa Pallaksen joukkue hajaantuu omille teilleen, kun Hanna ja Lauha jättävät tunturit marraskuun alussa. Yksi aika päättyy, vaikka tiedämme, että ensi kesä tulee niin kuin on aina tullut. Itse jään vielä viikoksi viimeistelemään kenttätöitä. Niihin kuuluvat keväällä asennettujen (ks. ”TOINEN RISTIRTETKI”) termistoriketjujen ylösnosto ja lukeminen.
Tavoite: termistoritketjujen nosto ja lukeminen
Onneksi Oulun yliopiston monitaituri Valtteri iskeytyy Pallaksen maisemiin juuri oikeaan aikaan ja hän lähtee jeesaamaan termistoriketjubisneksissä, ettei joka järveä tarvitse yksin käydä hoitamassa. Jää tilanne on aika optimaalinen useimmilla järvillä, eli noin 7-10cm, joka kantaa hyvin kulkijaa ja kestää kirveshommat ja betoniharkot. Hommana siis patikoida järvelle, tehdä reikä kirveellä termistoriketjun ympärille ja kiskoa se ylös jäälle. Jään päällä luetaan mittarit, vaihdetaan paristot ja tehdään tarvittavat korjailut, kunnes lasketaan ketju takaisin syvyyksiin mittailemaan.
Edellisen viikonlopun vesisateet ja muutamat uvenavannot pitävät kuitenkin hyvin hereillä ja naskalit tiukasti kaulalla. Kun Valtteri on mukana, niin pidän vyötäisillä myös köyttä, jotta mahdollinen uintireissu jäisi lyhyeksi.
Päivät taittuvat kahden kolmen järven tahdilla. Jäälle päästyä kuljen muutaman kymmenen metrin matkan, isken reiän kirveellä jäähän, mittaan paksuuden ja jatkan matkaa. Jännittävää saada dataa, jota on kertynyt jo yli puolen vuoden ajalta! Talviset maisemat ovat kauniit, mutta lumentulo hidastaa maastossa liikkumista sekä lyhyt päivänvalo toki vähentää operointiaikaa. En valita, sillä työ ihan unelmaa!
Hommat sujuvat rutinoituneesti ja kaikki pienten järvien termistoriketjut tulevat hoidetuksi. Suuri Pallasjärvi vielä aaltoilee vapaana jäästä, mutta sen aika koittaa, kun koittaa.
Puolivuotinen Pallaksen seikkailu tieteen parissa on ohi. Teimme kaiken! Yksikään mittaus ei jäänyt tekemättä koko mittauskauden aikana. Saldoa:
Lisäksi teimme uuden peevelin siistin jutun, mutta siitä lisää, kun aika on kypsä.
Tuntuu uskomattomalta ja hieman epätodelliselta. Tää kaikki onnistui! Peeveli!
Nyt uusi savotta odottaa Helsingissä, kun valtavan datamäärän murskaaminen alkaa toden teolla ja jännittävä tuloksien näkeminen koittaa. Ja toki mielissä siintää jo uusi kesä Pallaksella...