Ilmastonmuutoksen hillintätoimissa onnistuminen vaatii tarkkaa tutkimustietoa ja ymmärrystä luonnollisista ja ihmistoiminnan aiheuttamista kasvihuonekaasujen (KHK) päästöistä ja nieluista. Näin esimerkiksi kansalliset ilmastotoimet voidaan kohdentaa ja mitoittaa oikein. Maaekosysteemien (metsät, suot, suometsät) KHK-taseista on jo olemassa kohtalaisesti tietoa, kun taas vesistöjen KHK-tutkimus, etenkin muiden kasvihuonekaasujen (metaani, ilokaasu) osalta, on noussut valokeilaan vasta viime aikoina. Vesialueet ovat suurin epävarmuuslähde IPCC:n arviossa globaalista metaanibudjetista. Ilokaasupäästöjä pohjoisista vesistä ei juurikaan ole tutkittu. Luotettavia arvioita vesistöistä vapautuvien kasvihuonekaasujen määristä, niiden alueellisesta ja ajallisesta vaihtelusta sekä päästöihin vaikuttavista tekijöistä tarvitaan siksi kipeästi. Koska pohjoisilla alueilla ilmasto lämpenee jopa tuplasti globaalia keskiarvoa nopeammin, on uusi tieto varsinkin pohjoisen havumetsävyöhykkeen alueelta erittäin tärkeää. Tässä hankkeessa kerättävä tieto ja siitä jalostetut laskentatyökalut palvelevat ensisijaisesti ilmastomallien kehittämistä. Ilmatieteen laitoksessa tehdään kv-yhteistyötä mm. Global Carbon Project:in ja CMIPmallivertailuprojektin tiimoilla, joilla molemmilla on suora linkki IPCC-työhön. Näissä käytetyt ilmastojärjestelmämallit, joilla tehdään ennusteita lämpenemisestä, ja jotka sisältävät yhä enemmän erilaisia palauteilmiöiden kuvauksia, hyötyvät tuloksistamme. Myös metaanin inversiomallitus hyötyy suuresti vesialueiden ja valuma-aluetason päästöjen tarkemmasta ymmärryksestä, ja hankkeen tulokset palvelevat inversiotyötä mm. parempien ”a priori-päästökenttien” muodossa.